Vuodenkierrossa hevoskasvattajalle osuu useampi karkkipäivään verrattava hetki: jalostuskuvastojen ilmestymispäivät, orivalintojen pohtiminen, sukujen yhteen sovittelu, valmentajien ja muiden hevoskasvattajien kanssa käydyt keskustelut, ikäluokkatilastojen tarkistelu. Sitten vihdoin se päivä, jolloin päätös syntyy, tulevan isäoriin varaaminen, päivä, jolloin tamma viedään oriasemalle, siemennyspävä(t) ja toivottu tiinehtyminen, joka vahvistuu vielä 30 vrk ultrassa. Kaikki hienoja, elämänmakuisia hetkiä, täynnä odotusta ja vähän jännitystäkin!

Alkaa pitkä odotus, jona aikana kantavasta tammasta pidetään mahdollisimman hyvää huolta: rehut analysoidaan ja ruokinta katsotaan kohdalleen, tehdään suunnitelma koko tiineyden ajaksi. Kaviot hoidetaan säännöllisesti, jotta tammalla olisi hyvä liikkua. Madotukset ja rokotukset merkitään kalenteriin ja toteutetaan suunnitelman mukaan. Elämä pidetään niin säännöllisenä ja stressittömänä kuin se arjessa on mahdollista, ja huolehditaan, etteivät vieraat virukset tai muut pöpöt pääse vaarantamaan emän ja sikiön terveyttä.

Tiineyden loppuvaiheessa alkaa varsomiseen valmistautuminen. Jokaisen kasvattaja huulille nousee varmasti hymy, kun näkee varsan liikkuvan pontevasti tamman vatsassa. Emän katse ”kääntyy sisäänpäin”, sekin keskittyy varsan liikkeiden tarkkailuun. Vähitellen, tiineyden lähetessä loppuaan varsan liikkeet vähenevät, kasvun myötä tila käy ahtaammaksi, ja napakat potkut jäävät muistoiksi, tallenteiksi kännykkään ja kasvattajan muistiin. Välillä kasvattajan mieleen hiipi varmasti pelko, ovatko varsan liikkeet loppuneet kokonaan?

Varsomishetken odottelu on kihelmöivää, ja yöunet jäävät vähiin. Tamman utareen kasvua seurataan, odotetaan vahatippojen muodostumista ja hännäntyvessä olevien lihasten ja jänteiden löystymistä, tamman kehon valmistautumista synnytykseen. Varsomiskarsina oljitetaan hyvissä ajoin, ja valvontakamera asennetaan paikkaan, josta on optimaalinen näkyvyys mahdollisimman laajalle. Kun kamera ja sen kuvanlaatu on hyvä, tamman öistä karsinaelämää on mielenkiintoista ja opettavaistakin seurata: liikehdintää, makuullemenoa, syömistä, vedenjuontia. Välillä, kun ei jaksa pitää silmiään auki, riittää äänimaailma: heinien rouskutus, olkien kahina, huokailut, ähinät ja kuorsaus, miksei pissaamisten ja kakkaamistenkin äänet, antavat osviittaa siihen, onko yö rauhallinen, vai aiheuttaako alkava varsominen poikkeamista tavanomaiseen.

H-hetki, onnistunut varsominen on nopea tapahtuma, ja silti sekunnit ja minuutit tuntuvat pitkiltä. Varsan etukavioiden ja turvan ollessa edes pilkahduksena näkyvillä voi jo kerran huokaista: onnistumisen edellytykset ovat jo suuret!

Kun varsa on kokonaan syntynyt, emä hiukan huilannut ja varsa päässyt jaloilleen ja imemään vahvaa ja ravitsevaa ternimaitoa, on aika palkita tamma herkkujuomalla ja jättää äiti ja lapsi tutustumaan toisiinsa.

Kasvattaja saa kävellä hymyssäsuin lämpimään tupaan ja avata…

…. vaikka sen karkkipussin!

Virpi Ylitalo Toiminnanjohtaja Varsinais-Suomen Hevojalostusliitto ry

20200810 211755

© Turun Hippos Ry 2020   •   Sivut WebGarden Oy